Kyllä se niin vaan on, että laihduttaminen tai ns. elämäntapamuutos on kyllä kokopäivähommaa. Kokoajan aivot raksuttaa mitä pitäis syödä ja kuinka paljon ja sit kuiteski työpäivän aikana mikään ei mee niinku suunnitteli. Eihän sitä kakkua ole pakko syödä, muttakun on asiakkaan synttärit ja asiakas itse paikalla, niin ei kehtaa kieltäytyä. No onnistuin ottamaan ihan pienen palan. Seuraavan asiakkaan luona oli keksejä tarjolla ja leipääkin oli tehty, enkä kehdannut kieltäytyä, kun toinen tarjoaa. No ei siinäkään mitään, kun pienissä määrissä pysyy. Huono homma onkin siinä, että päivän ruokavalio koostuu melkein kokonaan hiilareista, eikä proteiinia tule juuri lainkaan. Näin ollen ei painokaan tahdo pudota. Tai näin olen vuosien mittaan saanut ymmärtää 🙂
Olen miettinyt sitä, että vaikka itsetuntoni on heikko ja häpeän omaa ulkomuotoani vapaa-ajallani, niin töissä sitä ei huomaa. Tapaan uusia ihmisiä töissäni paljon, enkä edes mieti ulkomuotoani. Tuon itsevarmuuden haluaisin saada esiin myös vapaa-ajan minäni kohdalla, mutta miten. Voinko opetella uuden vapaa-ajan roolin, mikä on itsevarma, iloinen eikä mieti mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Voiko oppia feikkaamaan hyvää itsetuntoa ja jos feikkaa hyvää itsetuntoa tarpeeksi kauan, niin muuttuuko se lopulta aidoksi.
elämä, itsetunto, laihdutus, minäkuva, muutos
